olin tänään siellä sh-polilla...Mua pelotti ihan sikana mennä sinne, mut kyl se sit ihan hyvin meni loppujen lopuks...

mentii sinne, ja sit se tyyppi siit ilmottautumisest sano et hoitaja ei oo paikalla, pelkkä lääkäri. Se oli helpotus, oli helpompi puhuu siellä. Aluks se kyseli jotai et miten aloin laihduttamaan yms. Sit se punnitsi ja mittas ja kattos hengitysäänet yms. Paino oli laskenu 300g siit koululääkärikäynnist, eli se oli 46.5...Nyt ne sit lisäs ruokamäärää mikä mun pitää syödä ja mua pitää valvoo iltapalanki jälkeen, sen takii et ne luulee, et teen jotai huonees, jumppaan tai jotai, vaik en ees tee mitään-.- Ja sit mun pitää alkaa juomaa maitoo ja syömään kalkkitablettei koska mun kalkkiarvot oli alhaset...Sit mul kuulus joku sivuääni sydämest, ja joudun perjantain sudänfilmiin ja sit meen jossai vaihees johonki ultraanki vissii?

Mut se nainen oli aika mukava. Se "älys" enemmä ku esim. omahoitaja, joka luulee et tää korjaantuu sil et se syöttää mut palloks...Ja se sentään sanos et mun ei tarvii syödä nit nyrtidrinkkei, jos en haluu.Mut jos se ois saanu päättää, ni en ois lähteny lontoosee, koska sit siin on se et mä en syö siellä, koska "mun syömishäiriöajattelu ottaa vallan" tai jotai...Nojoo, en kyl oo syömäs siel paljoo, mahdollisimman vähän... Ja sit se oli tosi tyytyväinen siihen, et oon pystyny syömään noinki paljon ruokaa. Vaik ei se kuulemma tarpeeks oo, ku oon kerran laihtunukki...-.-

Omahoitaja yritti saada silt kauheesti jotai ruokasuunnitelmaa, eikä älynny vaik se lääkäri sanos, et se ei oo ravitsemusterapeutti, se on eriksee ja silt saadaa syömisohjeit...

Mut nyt mun pitäs syödä iltapalal 2 leipää ja jugurtti, en oikeesti pysty! Se sano et "sä voisit syödä, jos pystyt" mut en sit sanonu et en pysty... eli nyt mun sit pitää syödä noi paljo, ja se tulee olemaan ihan helvetin vaikeet...Sen sanoin, et en syö sitä aamupalal, niinku se aluks ehdotti, koska mä en yksinkertasesti vaan ehi, koska nyttenki mul menee aamupalan syömiseen joku puol tuntii... Iltapala tulee sit kestämään aika hiton kauan-.- Ja en yhtään ihmettele, jos alan itkemään....Ei ois eka kerta ku itken samal ku syön...

En nyt taas keksi mitää muuta kirjotettavaa...