miten mua voi sattua näin paljon?

mikä mua oikeen satuttaa näin paljon?

mikä mua estää olemasta onnellinen ja nauttimaan elämisestä?

Mikä mut oikeen saa haluamaan kuolemaa?

Mikä mut saa satuttamaan itteäni?

Miks mä haluaisin vaan itkeä ja huutaa ja raivota kaikille, mutten pysty?

Miks mua ahdistaa näin paljon?

Mä en pysty kattomaan ketään silmiin 

mä pelkään että ne näkee jotain

tai sit mä pelkään mitä mä nään niiden silmistä

mä en haluu kertoo kenellekkään tästä tuskasta

Mä vaan nauran ja esitän että kaikki on hyvin, 

vaikka näkymättömät kyyneleet valuu koko ajan mun poskia pitkin

Ja näkymättömät kädet kuristaa kurkkua ja estää mua hengittämästä vapaasti

Ne puristaa mua joka puolelta ja estää mua elämästä

ne haluu vaan että mä kuolen

Mun tekis vaan mieli ottaa joku terävä, ihan sama mikä,

ja viiltää niin syvälle kun mä vaan pystyn

Mä suunnittelen koko ajan, miten mä teen sen

pitäiskö vaan viiltää valtimo auki?

vai pitäskö tehä se jollain kivuliaammal tavalla

Jos mä en vielä tänään sitä tee, mieli kyllä tekis

jos mä koittaisin selvitä ens viikost hengist, ja sit viikonloppuna... 

mä en oikeesti vaan jaksa

mä tiedän etten mä tuu ikinä nauttimaan elämästä

sillon voisin elää hetken kauemmin, jos mä voisin laihtuu

mut mua lihotetaan nyt ja mä tuun lihomaan ihan helvetisti

ja sitä mä en todellakaan halua

Ja kukaan ei pysty auttamaan mua, ei osastolla olo paranna mua 

eikä lääkkeet vie tätä kipua pois musta

Mä en nää muuta kun yhden ratkaisun

Pää lyö tyhjää

ainoot ajatukset mitkä pyörii pääs

"mite voisin ottaa veitsen ilman et noi huomaa ja mennä omaa huoneesee viiltämää valtimo auki"

"mite voisin tappaa itteni nyt mahdollisimman nopeesti"

tääl jokanen aikuinen tulee juttelemaa mul ja kyselee koko ajan että millanen olo on

en mä niille osaa mitään sanoa

tai en mä tännekkään sitä osaa kirjottaa

ei tätä voi vaan kuvailla

on vaan niin helvetin paha olla

mun tekis niiin paljon ottaa joku veitsi ja nähdä ees verta

Mä en haluu sinne osastolle huomenna

mun olo ei todellakaan helpotu siellä

haluisin vaan jäädä tänne

et voisin viiltää nii paljo kui huvittaa 

...tai lopettaa tää kokonaa

Mut nyt tekis mieli viiltää vaik noi tarkistaa kädet ym. joka päivä 

haluun vaan nähä verta ja tuntee jotain muuta kun tän hirveen olon

Must tuntuu et mu pitäs mennä sanomaan jotain mun omahoitajalle tästä

mut en mä osaa sanoa tällästä ääneen 

ja sit se vaa kiikuttais mut sinne osastolle minne en todellakaan haluu

en osaa oikeesti kirjottaa nykyään enää mitään, oon pahoillani. 

Mut mun ajatukset on jotenki va nii sekasi

ettei täst tuu mitään 

Mä ihmettelen jos joku jaksaa lukee tätä samaa paskaa aina vaa... 

mut tätä mun päässä nyt vaan on tällä hetkellä

Miten voi olla näin helvetin paha olo?

Mun tekis vaa mieli ottaa jotai terävää ja viiltää nii syväl ku vaan on mahollista
mieluiten valtimosta, ettei tarttis kestää tätä paskaa enää hetkeekää kauempaa

Nyt mun pitäis varmaan mennä takasin sinne osastolle, mut en haluu, koska sit en pysty tekemään mitään itelleni eikä siit oo muutenkaa mitää hyötyy et hengaan siel ja mul tulee vaa entist paskempi olo jos mahollista
Eikä ne osaa auttaa siel, määrää vaa lisää lääkkei, masennukseen, ahdistukseen, nukkumiseen, sit ne antaa rauhottavaaa ennen ruokailuu...sit ne luulee et mä parannun ku ne vähän nostaa lääkemäärää...

Mut mikä ees auttais mua?ku en osaa puhuu kellekkään, pitäs vaa uskaltaa kertoo kaikki mutku ei vaan pysty...
Mikä siin on oikeesti niin vaikeeta? En mä voi vaan sanoa niille että "joo haluisin just nyt tappaa itteni ku ahdistaa niin helvetisti etten kestä enää"" joo varmasti... ja en mä osaa selittää mitään kenellekkään just sillee miten asiat on... Vittu helpompi ois vaa ottaa veitsi ja viiltää valtimo auki...

Joo sori hilpeetä tekstiä taas, mutku on vaa nii paska olo... Kerron ehkä siit osastost siit enemmä joskus myöhemmi, sori:(

vittu nyt ahistaa niiin helvetisti. Mun pitää syödä ihan sairaasti, enkä oikeesti pysty!!! Ja nyt tilanne on se, et jos käy kerran niin, etten saa syötyy mun annosta vaaditussa ajassa, ni se on sit nenämahaletku heti... Voi vittu oikeesti! Lääkäri sanos vaa et paino on laskenu liika täsä parin viikon aikana ja se täytyy saada nousuun... Painoin tiistaina 44.6... en haluu lihooooo!!! pelkään sitä ihan sairaasti! 
kerron siit osastost siit vähä enemmä sit myöhemmi tänää, nyt oon lomal, meen sinne takasin sunnuntaina

Kiitos hirveesti kaikil ketkä nyt ootte tsempannu mua!!! Mä nyt meen huomen sinne osastol, enkä tiä millon pääsen seuraavaks koneel... mut kyl mä varmaa reilu viikon pääst pääsen!!

Koittakaa pärjätä kaikki te ihanat!! Ootte kaikki tärkeitää!!!<3

Mä en taaskaan tiedä. Mä en oikeesti yhtään jaksais tätä oloa, ihan hirvee olo koko ajan, koko ajan tekee vaan mieli tappaa ittensä, se tuntuu vaan houkuttelevalta, siinä ei oo mitään negatiivista siinä ajatuksessa. Se olis vaan helpotus mulle. Nyt se osasto tuntuu huonolta idealta, koska sillon mä en pystyis lopettamaan tätä sillon ku mä haluan. Mua pelottaa, et ne lihottaa mut ihan palloks ja mä en voi estää sitä, koska jos en syö tarpeeks, ne laittaa mut letkuihi... Vittu oikeesti iha perseestä. Paitsi että meen kuitenki sinne nuorisopsykiatrisel osastol, siel hoidetaan pääasias mun masennusta ja ahdistusta, muttei syömispuolta niinkään paljoa varmaan... koska ei toi oo mikään syömishäiriöosasto. Ja siihen mä en ees halua apua, mä haluun laihtua.

Mua ahistaa kaikki taas ihan järjettömästi, en kestäää! Täst ei tuu oikeesti mitään. Mä en pysty kirjottamaan, ku ei oo sanoja. En oo pitkään aikaan enää kunnolla pystyny kirjottamaan tänne, mut ehkä sit joskus taas...

osastolle-->

Se olis sit huomen osastolle. Aamula kklo 8. Se osastolääkäri soitti mun omahoitajalle, ja ne tuli siihen tulokseen, et mun ois parempi siel osastolla.

Mä en tiiä, et kui kauan oon siellä, mut kyl mä vissiin ainaki muutaman viikon oon. Mut ku mä oon vapaaehtosesti menos sinne, ni mul on helpompaa, pääsen viikonlopuiks lastiksee ja muutenki pääsen helpommin ulos ja kaikkee…

Nyt mä sit kyl toivon, et siit ois jotain apuu, koska mun olo on ihan hirvee koko ajan, ja jos tä ei parane, ni en kestä olla siel…

 

Nyt ei taas tuu mitään tekstii, sori.

Mulla on pahempi olo kun ikinä

Mä en tiedä miten mä tuun kestämään 

Mä en montaa päivää pysty kestämään tän kanssa

Mä tiedän, että mä pystyn lopettamaan tän ihan milloin mä vaan haluan

Mutta mä en tiedä, miks mä en vielä oo tehny sitä

Eilen taas pitkästä aikaan viilsin, käsiin

Mä en tiedä, miten mä pystyin olemaan niinkin kauan ilman

Kai mä ajattelin, että mä lopetan sit kaiken kerralla

nyt mul on kyl tullu myös sellanen olo, et mä haluun parantua. Ja must tuntuu, etten mä pysty siihen tääl lastiksessa... Oon tänään miettiny sitä osastoo, et pitäskö mun mennä sinne ihan vapaaehtosesti. Mä voin mennä sinne millon mä haluan, mut otetaan kyl sisään. Mut sit oisin siel 4-6viikkoo... 

Ja en tiä, jotenki siel oli tosi ahistavaa. Mut jos en mee sinne, ni mä oon aika varma, et mä en tuu selviimän montaa päivää...  

Mä meen sinne ehkä huomenna, jos mul on viel yhtä paha olo kun nyt. Nyt mul ei oo ees saksii, se polityyppi soitti mun omahoitajal tost viiltelyst, ku kerroin sille, ja sit mult lähti sakset. Mut ehkä ihan hyvä, ei tuu lisää arpii...

Mut ilmotan huomenna, jos menen sinne osastolle...

osastoreissu

No mä lähin perjantaina sitten terveyskeskukseen, kun aikuiset pakotti, ja siellä se lääkäri teki lähetteen sinne samalle osastolle, kun viimeksi. Nyt mua tultii hakemaan ambulanssilla, koska se oli pakkolähete tai jotain. Oli se viimekski mut sillon me saatiin kuitenki mennä omal autol...

No siellä me odotettii, et joku päivystävä lääkäri tulis. Sit se tuli ja menin sinne haastatteluun ja siel se sit kyseli et miks en syö jne. Sit mut punnittii ja katottii et täytänks mä "anoreksian kriteerit" eli mun bmi:n ois pitäny olla alle 18, mitä se ei tietenkään ollu, ku painoin 46.5, eli bmi oli 18.4...
Sit ne miettis vaik kui kauan et ottaaks ne mua sinne, ne ei ois halunnu, mut kyl ne sit otti ku en pystyny lupaamaan etten tee itelleni mitään ja syön, jos pääsen pois...

Siel ei ollu todellakaan kivaa, ekana iltana mua uhkailtii nenämahaletkul ja kaikkee... En haluu sinne uudestaan...
Mul on ens maanantain joku arviointikeskustelu siel, sit katotaa miten oon pärjänny tai jtn...

Mut sit mul on joku kriisipaikkaoikeus sinne, eli jos mun tilanne menee nii huonoks, et tarviin osastohoitoo, ni voin mennä suoraan sinne ilman mitää lähettei tai mitään...

Mut en usko, et pystyn syömään ton ateriasuunnitelman mukaan, siin on liikaa ruokaa mul, en mä vaan pysty syömään niin paljon...

En taaskaan osaa kirjottaa, ei tuu mitään, liian paha olo, ei löydy sanoi...
Nyt voi alkaa lukemaan teijän postauksianne, jos pystyn keskittymään...

En oo suostunu vieläkään syömään. Seisoin tosa varman tunnin, mut en suostunu syömään. En mä vielä voi syödä. Aikuiset sanos, et jos en yhteen mennessä oo syöny mitään, ne soittaa ambulanssin hakemaan...
Mut mun pitäs syödä varmaan ruokaa, ihan lämmintä siis, ja en todellakaan pysty. Aattelin kysyy noilt, et jos riittäis et syön vähän jugurttii,mut en oo viel saanu kysyttyy. Tiiän, ettei se oo tarpeeks...

Mut vittu mä en pysty syömään, vaik noi kuin sanois et tä on vaan jotain tyhmää esittämist, ja helpompi ois vaa syödä. Mut ei oo.

En tiiä, mikä siin on niin helvetin vaikeet, mut mä en vaan pysty enää syömään niin paljon...Oon nyt pystyny melkee kaks viikkoo syömään nii helvetisti, ja nyt en enää pysty,mun pää ei kestä. Jos mä oikeesti joudun syömään sen suunnitelman mukaan, ni mä tapan itteni, ihan oikeesti. Mä en pilaile.

Mä en suostu syömään. Puoli neljän ruokailussa lopetin syömisen muutaman haarukallisen jälkeen. Hakkasin lihoja muussiksi puolitoista tuntia, kunnes lopetin. Aikuiset huutelivat vaan eetä "Pistäs sitä haarukkaa välillä suuhunki, ei se ruoka noin katoa"
Mä istuin siinä pöydän ääressä puoli neljästä puoli yhdeksään, mä en pystynyt syömään, enkä halunnut. Ei mulla ole lupaa syödä. Aikuiset yritti saada syömään,mutta ei tulosta. Ne ehdotti, että söisin jotain muuta ruokaa, mut mä en suostunu. Mä vaan sanoin että en syö. Välillä ne tuli istumaan mun viereen ja selitti että jos en syö niin huomenna joudun sairaalaan ja että ne ei tee sitä mun kiusaks vaan koska ne on huolissaan. Joo seli seli. Mä en silti syönyt. Ei ne tolla saa mua syömään. Sitten välillä ne tiuskas et "lopeta toi pelleily, sitähän toi on" ja sit ne taa shetken pääst selitti et ne älyy et se en oo mää, vaan se sairaus, tai jotain...

Sit ne teki myönnytyksiä, mun ei tarvinnu syödä sitä riisii ja lihakastikset ollenkaan, vaan iltapalaleivät, mutten suostunut syömään niitäkään, en mä voi syödä.
Sit toinen aikuisit tuli taas istumaan mun viereen, ja yritti saada selvil, et miks mö en voi syödä, ja kyseli koko ajan kaikkee, mut en mä kauheen hyvin vastannu. Ahisti niin helvetisti. Enkä muutenkaan osaa puhuu kaikil...
Sit se luovutti puol yheksän aikaa eikä mun tarvinnu enää istuu siin tuolil, vaan menin kattomaan telkkaria.
Nyt se juttelee tuolla yölön kanssa musta, niil on kauhee keskustelu käynnis, yökön pitää yrittää saada mut syömään. Ei se pysty, ei kukaan pysty, mä en sy, mä en saa syödä.

Mä en tiedä, millon mä aion seuraavaks syödä. Mä en tiedä, millon mä oikeesti voin syödä. Mut jos en huomen syö, joudun sairaalaan... Mut mä en haluu syödä.

Eihän se eilinen olo sitten kestänytkään kauaa, iltapäivällä alko ahistamaan taas ihan helvetisti, ja koko loppuillan oli ihan sairaan paha olla...
Nyttenkään ei oo sen parempi olo, ahistaa sairaasti ja stressaa fysioterapia, joka mul on tänään puol yhentoista aikaan...

Nyt mä haluun vaan lopettaa syömisen kokonan, mä en halua syödä mitään, en enää ikinä!
Miten ruoka voi olla noin helvetin vaikea asia? Siis oikeesti, se ahistaa ihan helvetisti. En mä saa syödä, mä oon läski, ei mul oo oikeutta syödä,kyl mä pärjäisin ilmankin...

Mä en osaa kirjottaa nykyään enää ollenkaan, ei siit vaan tuu mitään, joten anteeksi postauksen laadut...

mul on ollu ihmeen hyvä päivä. Vaik mul oli tänään ravitsemusterapeutti. Kyllähän siel ahisti vitusti,mut sit se meni ohi ihmeen nopeesti. Nyttenki on sellanen olo, et vois ehkä tehäkki jotain, mikä on aika ihme. Lauloin äsken tääl, mitä en oo tehny piitkään aikaan. Ja muu tenki jotenki parempi olo...
Alkaakohan se lääke vaikuttaa? Nyt oon syöny puoltoist viikkoo sitä, lauantaist saakka sitä 20mg annost...

Onhan mul hetkii, ku on paha ollo ja vaan jäädyn ja haluun pois, mut nyt on ollu myös hyviä hetkiä.

Mut silti must tuntuu, et ei mul kuulu olla hyvä olo, en mä saa nauttii mistään, ei mun kuulu.

Mä estän itteäni nauttimasta.  Miks? Miks mä en sais nauttii mistään, miks mul pitäs olla ihan paska olo koko ajan?

rintaa puristaa

henki ei kulje

tuntuu kuin olisi ylimääräinen möykky mahassa

haluun pois

mä en jaksa tätä oloa

tekis mieli ottaa taas ne sakset, mutta ei sekään hyödytä tarpeeksi

se ei satu tarpeeksi

pitää tehdö jotain enemmän

jotan,mikä sattuu enemmän

jalat on koko ajan viemässä ulos

eikä tulossa takaisin

mutta toistaiseksi mä oon vastistanut niiden tahtoa

mutta en tiedä kuinka kauan jatkan

Mä oon vaan niin väsyny tähä paskaan

mä en jaksa

aikuiset selittää lukiosta ja kaikesta tulevasta,

ja musta tuntuu että ne puhuu jostain toisesta ihmisestä

eihän tuo kosketa mua?

en mä oo tekemässä mitään

kaikki ahistaa ihan järkyttävästi

ainoo mitä mä nyt haluan

mä haluan pois täältä, lopullisesti

mä en voi itelleni mitään, mä en jaksa esittää enää kauaa

mul on vaan niin helvetin paha olo

mä en osaa kirjottaakkaa enää mitään

wrhwehqejkqerkjkeq ei täst tuu mitääään sori

Ensin kiitos hirveesti kaikille ihanille, ketkä ootte nyt viimeaikoina tsempannu mua kamalasti <3

Mun pää on jotenkin sekasin, mä oon ihan sekasin. Joo, mä esitän kyl ilosempaa kun aiemmin, kukaan ei pysty näkemään mun lävitse.
Koko ajan mä ajattelen vaan, etä milloin mä teen sen, miten mä teen sen.

Nyt on sit koulut viimein loppu, kaikki muut itki siel ihan sikana, ja mä en tuntenu mitään. Mä en ees oo tajunnu, et koulu on loppu, tai ei sil oo mul ees mitää välii, ei millää oo mul mitää välii, en mä kuitenkaa osaa nauttii, oli loma tai ei...

M pyys, et tullisin yhen meijän luokkalaisen luo, sinne menee melkee kaikki meijän luokkalaiset, mut en mä haluu, enkä ees pääse, ku mun pitää tulla syömään vittu kolmen tunnin välein... Eikä muutenkaa kiinnosta kattoo ku toiset juo päät täytee, ku mä en ite aio juoda mitää...

Ja mä en oo tehny koulun eteen _mitään_ koko ysin aikana, varsinkaan keväällä, ja silti mun keskiarvo nous! Siis mitä vittua? No, eipä se mua haittaa... opet oli vissii armollisii viimisenä keväänä...

HYVÄÄ KESÄLOMAA KAIKILLE IHANILLE ♥

no one can’t fix me, i’m too broken

Mä en oikeesti tiedä, miten mä aion jaksaa kauaa…

Yöt menee siihen, että mä mietin itsemurhakirjeiden kirjottamista

eilen mä kirjoitin jo

en mä voi lähteä täältä sanomatta mitään

ja siihen, että mä mietin hyvää tapaa lopettaa tän

mä en vaan voi itelleni mitään

Se olis niiin paljon helpompi vaan hypätä jostain alas,

mut kai mä täällä pysyn

ainakin hetken vielä

Mut miksi?

Mä en osaa vastata tohon

ku mä en tiedä

mä en todellakaan oo täälllä sen takia, että haluaisin

mä oon täällä vaan muitten ihmisten takia

tiiän, oon sanonu sen jo aiemminkin, mutta se on totta

Mut en mä loputtomiin voi vaan niittenkään takia jatkaa tätä näytelmää

mä en pysty katsomaan tulevaisuuteen

miksi pitäisikään

en mä kuitenkaan ole täällä enää syksyllä

mä tiiän, mä en tuu selviimään edes kesästä

ei oo varmaan ollu ikinä näin vaikeeta ilmasta mun tunteita

mä en enää osaa

tä kirjottaminenki on ihan hirveen vaikeeta

mul vaan on jotenkin niin helvetin paha olla

mä en oikeesti tiedä kuinka kauan mä jaksan

päiviä, vai viikkoja

vuosista mä en edes ala puhumaan

niin pitkälle mä en uskalla katsoa

mä en usko ikinä selviäväni niin pitkälle

 

Vaikka mulla on ihan helvetin paha olla,

niin silti mä oon pystynyt esittämään enemmän ku aikoihin

en tiedä mistä se johtuu

ehkä siitä, että jossain sisimmässäni mä oon jo luovuttanut

mun ei enää tarvitse ajatella, että mä en ikinä tuu selviimään tästä

koska mä tiiän, että jos musta tuntuu, että on liian vaikeaa, niin mulla on helppo keino lopettaa tää

oon mä sen aiemminkin tiennyt, mutta nyt se tuntuu jotenkin todellisemmalta kuin aiemmin

nyt mä oon varma, että mä teen sen, kun tuntuu siltä

Oho, iskä tulikin äsken käymään täällä. Olin vähäsen yllättyny. Se toi sen koiranki mukana, sil on nykyään sellanen 4 ja puol vuotias rotweileri :3

Juteltii siinä sitten jotain, ei me tästä pahemmin juteltu, sanos vaan että "jaha, mä kuulin että sä oot lopettanu syömisen" 

Juteltii sit ihan vaa yleisesti että miten menee ja sellasta... Oli kyl ihan kiva nähä pitkäst aikaa... Se sanos et sil on ollu ikävä mua "ihan pikkasen vaan"

Jos nyt sit nähtäis sit taas vähä useemmi, ku on vähä jääny...

Joo turha postaus, tiedän, mut halusin silti ilmottaa!:D

vittu mä sekooon oikeesti. mul on ihan järkyttävä olo koko ajan, sellanen ihan outo. Hirveen paha olla koko ajan, koko ajan sellanen olo et tekis vaa mieli hypätä jostai alas, et tää paska loppuis viimein. Mut silti mä esitän nyt varmaan enemmän kun ikinä ennen. Mä en anna kenenkään nähdä enää mitään, en näytä yhtään mitään, mä aion olla ihan normaali ja esitän että mä oon ihan kunnossa, syöminen sujuu ilman mitään ongelmia, ei tuu huono omatunto,  ku syön ja ei haittaa vaikka mä lihoisin 10 kiloa. Mä esitän, että mun on paljon parempi olla. Vaikka mun on varmaan huonompi olo kun ikinä.  Mä en pysty lupaamaan enää yhtään mitään, en pysty lupaamaan, että 

kyllä mä pärjään,

mä en tee mitään itelleni, 

mä paranen kyllä vielä tän kesän aikana,

musta tulee taas ilonen ja elämänhaluinen tyttö

sori, mä en vaan pysty lupaamaan sellasta,

mitä mä en usko pystyväni toteuttamaan

tai kyllä mä voin luvata 

mutta mä en haluaisi valehdella

mä en tykkää valehdella teille

mutta aikuisille mä aion valehdella

ja muille kenen kanssa mä vietän aikaa

en mä vaan voi mennä sanomaan että 

hei mä saatan tässä piakkoin tehä itelleni jotain

että älkää ihmetelkö jos mua ei näy enää

Mä olin eilen siis siellä ravintoterapeutilla. Siellä se selitti että mitä mun pitäis syödä päivän mittaan ja katottiin kuin paljon mä syön päivän mittaan...

Sit se anto mulle ateriasuunnitelman, jossa on ruokaa ihan vitusti. Laitan tähän nyt että mitä mä joudun syömään joka päivä.

Aamupala

3 viipaletta leipää tai lautasellinen puuroa ja 1 leipä

leiville tai puuroon 2 tl rasvaa

2-3 viipaletta juustoa tai lihaleikkelettä

lasillinen maitoa

Lounas

2 perunaa tai 2dl riisiä/pastaa

1dl lihaa/kanaa/kalaa

tai 3 dl laatikkoruokaa/risottoa

salaattia/lämpimiä kasviksia

2 viipaletta leipää, joille rasvaa

lasillinen maitoa/piimää

Välipala

hedelmä tai 2-3dl marjoja

2 viipaletta leipää, joille rasvaa

2-3 viipaletta juustoa tai lihaleikkelettä

Päivällinen

Kuten lounas tai esim.

3 dl keittoa

2 leipää, joilla leikkeleitä

lasillinen maitoa/piimää

Iltapala

2 viipaletta leipää, joille rasvaa

hedelmä, vapaasti kasviksia

jogurtti/viili tai lasilline maitoa/kaakaota/piimää

Siin on vitusti ruokaa, en tajuu, miten pystyn syömään noin helvetisti. Nyt kyllä mun ei tarvii syödä 2 leipää lämpimän ruuan kanssa, vain 1... Mut silti...

Äsken oli aamupala, ja se alko huutamisel, huusin vaa etten pysty syömään noin paljon kerralla ja en suostu syömään kuin 2 leipää... Sain sitten syödä vain 2 leipää, tai söin yhden sämpylän...

En kyl tajuu, miten tuun selviimään muist ruokailuist, ku toiki oli nii helvetin vaikeet....

sit mut pakotettiin vaa'al, ja painoin järkyttävät 47.2. siis hyi vittu. Jos lihoin tol syömisel noi paljon, niin kui paljon lihoon täl syömisel sit? Vittu mä oon parin viikon pääst sellanen 55 kilonen pallo...

Nyt mä oon päättäny, etten näytä enää kertaakaan noille, et kuin vaikeet syöminen mulle on... En enää kertaakaa ala huuta vittu mistään... Syön vaan kiltisti kaiken mitä annetaan, en enää näytä mitään tunteil noil, nyt panostan enmmän kulissien ylläpitämiseen, ku ne nyt on vähän hajonnu taas...

En tiä kyl mitä sit tapahtuu, ku alkaa ahdistaa liikaa...Sit kyl pelottaa, et teen jotai itelleni, nyttenki tuntuu silt koko ajan, et koht mä oikeesti mieluummin tapan itteni ku syön ja lihon...Ja jos mä nyt syön noin helvetisti ja lihon helvetisti, ni sit saattaa kyl tapahtuu jotai....Koska nyt alkaa mennä tä ahistus jo ihan yli...En saa nukuttuu sen takii, et oon niin läski ja lihon lisää... sit ku oikeesti lihon vitusti, ni sit...

Ja sit mä luulen, et noi lukee tätä mun blogia... koska eilen kirjotin, etten oo syöny noit lääkkeit, ja tänään omahoitaja sit sanos, et ne aikoo kyylätä, et mä varmasti syön kaikki vitamiinit ja kaikki...

Vittu jos ne oikeesti lukee tätä, ni voi vittu. Sit mun pitää mennä johonki muual...

Jos te nyt luette, niin mä toivon, et te sanoisitte sen mulle! Tiiän kyl ettette varmaan sano mitään, mut mä toivon, et te kertoisitte, jos te nyt oikeesti ootte lukenu tätäki blogii....