Tänään on tapahtunu jo aika paljon kaikkee,eli aika pitkä teksti tulossa.

Aamulla mä olin vielä sitä mieltä, etten pysty lähtemään Lontoosee, ja sit se piti sanoo omahoitajalle.. Se ei ollukkaa nii helppoo, se oli taas sitä mieltä, et tietty mä olin lähös sinne, se vaa selitti jostai puhelinliittymist ja kuljetuksist aamupalapöydäs, ja en pystyny sanomaa mitää, sen takii et siin oli yks toinenki aikuinen ja sit ahisti liikaa, oisin hajonnu siihen paikkaan, jos oisin sanonu jotai, ja muutenki tuntu tosi pahalt, et se ei enää ees aatellu, et mä en ehkä haluukkaa lähtee sinne... En sit sanonu mitää siin.

Lähettiin sit sinne polille, ja koko automatkan omahoitaja vaan selitti siit matkast, ja mä yritin koota itteeni, etten alkanu itkee siin, ja ytitin saada sanotuks, etten pysty lähtee sinne. Sit sain sanottuu, ku oltii jo melkeen peril, et ”Mä en tiä, pystynks mä lähtee sinne lontoosee” ja sit en pystyny enää estämää kyynelii, vaa ne alko valumaa heiti ku sain suun auki. ”mitenni et pystyis lähtee? Eihän se oo ku viis päivää, kai sä nyt sen verran kestät” Yritä siin sit sanoo jotai, ku on nii helvetin paha olla ja toinen ei ymmärrä yhtään... Sit sanoin uudestaa, etten pysty lähtemää sinne.

”Mikä siin nyt sit on nii pahaa?mikä sua pelottaa eniten?”

”no emmätiiä, kaikki. Ihmiset ja kaikki. Ja en tiä mitä siel tapahtuu.”

”mitenni mitä tapahtuu?”

”no oon nyt saanu jota ihme kohtauksii aina heti ku oon saanu olla yksin hetkenki, ja en tiä mitä siel sit tapahtuu, ku en saa olla yksin hetkeäkään”

”Ooks nyt ihan varma, ettet haluu lähtee sinne?”

”no oon. Ja jos rehellisesti sanotaa, miks mä hauisin lähtee, ni siks, et en jaksa selittä kaikil, miks en lähe ja ...sit siel ei valvota syömist nii paljo...”

”Eli mieluummin sä jäät tänne ja syöt, ku meet sinne?

”Joo”

”No, saat sit kyl ihan ite selittää sil lääkäril ton”

”Mmm”

Eli kyl se lopult sit älys jotenki, ku selitin jotenki tolleen... En ois kyl uskonu, et pystyn sanomaa tolleen sil, noin avoimesti...

Mut sit me mentiin sinne lääkärille, ja olin valmiiks jo hirveen näkönen, ku olin itkeny, ja sit mun piti siel selittää se uudestaa... En mä sielläkää pystyny pitämään itteäni kasas, itkin melkeen sen koko ajan, minkä olin siel... Sit seki oli kyl sitä mieltä, et ehkä parempi et jään ihan tänne Suomeen. Se anto mul sit sairaslomaa ens perjantaihin saakka, ja määräs masennuslääkkeet...

Sit mentii sielt suoraan labraan sydänfilmiin, ja sielt mentii sit koulul selittämään tilanne luokkiksel, pelotti pikkasen mennä sinne välkäl, ku kaikki oli ulkoo, onneks kukaa ei sanonu mul mitään... Luokkiksel omahoitaja selitti, et en lähe lähinnä sen takii, et mul kuulus sydämest joku sivuääni, eli se ei sanonu varsinaist syytä, kyl se sit sano, et psyykkine puoli ei välttämät oo siin kunnos kans, et voin lähtee...

Nyt oon sit sairaslomal, enkä mee kouluu ku hakemaa todistuksen ens lauantaina... Siel on varmaa kiva, ku kaikki kyselee, et miks en tullu lontoosee... En tiä, mitä sanon, varmaa jotai et ”mul on sydämes jotai, ni lääkäri ei antanu lupaa tulla” tai jotai... M tietää aika paljon, oon kertonu sil masennuksest, mut syömisest en oo sanonu mitää... Mut se on vissii kertonu yhel toisel meijän luokkalaisel, kenen kaa en ee oo oikeen ikinä, se vaa lähetti jotai viestei mul tänää, ku pyysin M:lt anteeks sitä, etten tuu. Se lähetti esim. jotai et ”hei olit laittanu M:lle et sul on huono omatunto, mut ei todellakaa tarvii olla, ei saa aatella tollee!! Muista et mikää ei oo todellakaa sun vika :)<3” Olin vähän et jooo...mitä M on oikee sanonu sil?

Nyt vaa vähä pelottaa toi syöminen, joudun syömää 4 kertaa päiväs! Vittu se tulee olemaa vaikeet, tänään oon jo syöny ruisleivän ja jogurtin aamupalaks, ja tonnikalasalaattii lounaaks ihan sairaasti... Viel pitäs syödä lämmint ruokaa ja iltapalal 2 leipää ja jogurtti! Iltapalal tulee ihan varmaa joti ongelmii, en varmana pysty syömää nii paljo iltapalal... Mul menee siihen nyttenki joku tunti... Ja jos tulee jotai ongelmii, ni istun siin varmaa koko illan-.-

Ja nyt täst kaikest pitäs kertoo kaikil, aikuiset sano et niitten pitää kertoo muil lapsil mun syömisongelmast, mut sanoin et se ei varmana kerro, ainoo kenel on vähä pakko sanoo on L, ja sil lupasin sit selittää ite... Muut ei välitä, mut L on nii hiton utelias, et sil on pakko kertoo... Muut on poikii, ja ne ei kehtaa kysyy mitää, vaik tekisin mitä siin ruokapöydäs... Paitsi yks, mut sil ei tarvi sanoo mitää, ku se on sellanen et sen pitäs tietää kaikest kaikki ja se ei ees älyy mitää, se on 11...Omahoitaja selittää sen mun kummisedäl täl viikol vissii,ja sit kans mun tädil, kenen luo oon vissii menos kesäl., sit tän talon johtaja lähettää vissii kirjeen mun iskäl, et sen pitäs tulla tänne käymää...Iha tyhmää, et kaikkien pitää tietää...

Mä oon muute lihonu ihan sairaasti, vaik paino ei oo pahemmi noussu, ni mun keho on kasvanu ihan sikana, mult on varmaa lähteny kaikki lihakset, mul tulee jäätävä kaksari ku esim. istun, ja pää on vähänki alempaa, ennen ei tullu... Ja ranteet on paksuuntunu ihan sairaasti ja vyötäröl on tullu varmaa 5 sentin ihrakerros... Vittu et vihaan itteeni, ku oon näi helvetin läski... Mun on pakko laihtuu, ihan pakko!

Oho, äsken omahoitaja tuli käymää tääl mun huonees, ja kerto jotain hieman yllättävää, se kerto, et se johtaja, sanotaa vaik K, oli lähettämäs kirjet mun iskäl, mut aatteli sit ensin yrittää soittaa sil jos se vihdoin vastais, ja iskä oli vastannu. K kysys, et onks se aatellu tulla tänne käymää täsä lähiaikoina, ja se oli sanonu et ei, ja sit K selitti kaiken sille, kaiken paitsi tän blogijutun... Sit iskä oli kysyny, et voiks se tulla käymää sunnuntaina täällä... Pieni yllätys! En oo sitäkää nähny vissii johonki kahtee vuotee... Kyl se sit vissii vähän huolestus... Kyl me kuitenki joskus oltii aika läheisii, ja nähtiiki viikottain, mut sit se katos johonki... No, nyt me sit ehkä nähään sunnuntaina.