ei oo varmaan ollu ikinä näin vaikeeta ilmasta mun tunteita

mä en enää osaa

tä kirjottaminenki on ihan hirveen vaikeeta

mul vaan on jotenkin niin helvetin paha olla

mä en oikeesti tiedä kuinka kauan mä jaksan

päiviä, vai viikkoja

vuosista mä en edes ala puhumaan

niin pitkälle mä en uskalla katsoa

mä en usko ikinä selviäväni niin pitkälle

 

Vaikka mulla on ihan helvetin paha olla,

niin silti mä oon pystynyt esittämään enemmän ku aikoihin

en tiedä mistä se johtuu

ehkä siitä, että jossain sisimmässäni mä oon jo luovuttanut

mun ei enää tarvitse ajatella, että mä en ikinä tuu selviimään tästä

koska mä tiiän, että jos musta tuntuu, että on liian vaikeaa, niin mulla on helppo keino lopettaa tää

oon mä sen aiemminkin tiennyt, mutta nyt se tuntuu jotenkin todellisemmalta kuin aiemmin

nyt mä oon varma, että mä teen sen, kun tuntuu siltä