Mä en suostu syömään. Puoli neljän ruokailussa lopetin syömisen muutaman haarukallisen jälkeen. Hakkasin lihoja muussiksi puolitoista tuntia, kunnes lopetin. Aikuiset huutelivat vaan eetä "Pistäs sitä haarukkaa välillä suuhunki, ei se ruoka noin katoa"
Mä istuin siinä pöydän ääressä puoli neljästä puoli yhdeksään, mä en pystynyt syömään, enkä halunnut. Ei mulla ole lupaa syödä. Aikuiset yritti saada syömään,mutta ei tulosta. Ne ehdotti, että söisin jotain muuta ruokaa, mut mä en suostunu. Mä vaan sanoin että en syö. Välillä ne tuli istumaan mun viereen ja selitti että jos en syö niin huomenna joudun sairaalaan ja että ne ei tee sitä mun kiusaks vaan koska ne on huolissaan. Joo seli seli. Mä en silti syönyt. Ei ne tolla saa mua syömään. Sitten välillä ne tiuskas et "lopeta toi pelleily, sitähän toi on" ja sit ne taa shetken pääst selitti et ne älyy et se en oo mää, vaan se sairaus, tai jotain...

Sit ne teki myönnytyksiä, mun ei tarvinnu syödä sitä riisii ja lihakastikset ollenkaan, vaan iltapalaleivät, mutten suostunut syömään niitäkään, en mä voi syödä.
Sit toinen aikuisit tuli taas istumaan mun viereen, ja yritti saada selvil, et miks mö en voi syödä, ja kyseli koko ajan kaikkee, mut en mä kauheen hyvin vastannu. Ahisti niin helvetisti. Enkä muutenkaan osaa puhuu kaikil...
Sit se luovutti puol yheksän aikaa eikä mun tarvinnu enää istuu siin tuolil, vaan menin kattomaan telkkaria.
Nyt se juttelee tuolla yölön kanssa musta, niil on kauhee keskustelu käynnis, yökön pitää yrittää saada mut syömään. Ei se pysty, ei kukaan pysty, mä en sy, mä en saa syödä.

Mä en tiedä, millon mä aion seuraavaks syödä. Mä en tiedä, millon mä oikeesti voin syödä. Mut jos en huomen syö, joudun sairaalaan... Mut mä en haluu syödä.