miten mua voi sattua näin paljon?

mikä mua oikeen satuttaa näin paljon?

mikä mua estää olemasta onnellinen ja nauttimaan elämisestä?

Mikä mut oikeen saa haluamaan kuolemaa?

Mikä mut saa satuttamaan itteäni?

Miks mä haluaisin vaan itkeä ja huutaa ja raivota kaikille, mutten pysty?

Miks mua ahdistaa näin paljon?

Mä en pysty kattomaan ketään silmiin 

mä pelkään että ne näkee jotain

tai sit mä pelkään mitä mä nään niiden silmistä

mä en haluu kertoo kenellekkään tästä tuskasta

Mä vaan nauran ja esitän että kaikki on hyvin, 

vaikka näkymättömät kyyneleet valuu koko ajan mun poskia pitkin

Ja näkymättömät kädet kuristaa kurkkua ja estää mua hengittämästä vapaasti

Ne puristaa mua joka puolelta ja estää mua elämästä

ne haluu vaan että mä kuolen

Mun tekis vaan mieli ottaa joku terävä, ihan sama mikä,

ja viiltää niin syvälle kun mä vaan pystyn

Mä suunnittelen koko ajan, miten mä teen sen

pitäiskö vaan viiltää valtimo auki?

vai pitäskö tehä se jollain kivuliaammal tavalla

Jos mä en vielä tänään sitä tee, mieli kyllä tekis

jos mä koittaisin selvitä ens viikost hengist, ja sit viikonloppuna... 

mä en oikeesti vaan jaksa

mä tiedän etten mä tuu ikinä nauttimaan elämästä

sillon voisin elää hetken kauemmin, jos mä voisin laihtuu

mut mua lihotetaan nyt ja mä tuun lihomaan ihan helvetisti

ja sitä mä en todellakaan halua

Ja kukaan ei pysty auttamaan mua, ei osastolla olo paranna mua 

eikä lääkkeet vie tätä kipua pois musta

Mä en nää muuta kun yhden ratkaisun